Uuden blogialustan käytön aloittaa kirjoitus innovaatioiden synnystä. Kirjoitus on suunnattu ennen kaikkea kaikille tänä keväänä kanssavalmistuville henkilöille. Mutta milloin ihminen sitten on "valmis?" Yksi etappi ehkä saavutetaan kerrallaan, mutta toivon totisesti, että kypsyminen jatkuu itse kunkin kohdalla jokaisen välitarkastuksen jälkeenkin.
Kunnianhimo on huono tekosyy olla ymmärtämättä laiskottelun arvoa (Charlie McCarthy) eikä vimmainen puuhakkuus korvaa ymmärrystä (H.H. Williams). Suuret ajattelijat korostavat usein ajan merkitystä luovuuden esiinkaivamisessa. Kiireessä ja hopussa ei ymmärrettävästi ehdi oikein kuunnella omia ajatuksiaankaan, saati sitten sitä viereistä kaveria. Kumpaakin taitoa kuitenkin tarvittaisiin kipeästi elämässä, yhteiskunnassa ja yrityksissä. Uusien ideoiden keksiminen vaatii luovuutta, joka syntyy erilaisten rajapintojen kohtaamisesta, ajatusten vaihtamisesta ja uskaltautumisesta joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle esittämään tyhmiä kysymyksiä.
Kerran kuulin erään tuttuni sanovan, että hänestä tuntuu vaikealta keskustella joidenkin "tietävämpien" ihmisten kanssa, koska hänestä tuntuu niin tyhmältä. Itsekin olen ollut samaa mieltä tuskaisen useasti. Kuitenkin tiedän tilaisuuden olevan mainion uuden oppimiseen! Yleensä ihmiset puhuvat mielellään omasta osaamisalastaan ja kiinnostunut kysymysten esittäjä on tervetullut keskustelija. Ei ensimmäisenä tarvitse sanoa, etten tiedä asiasta mitään, koska muutaman tovin jälkeen tiedät jo huomattavan paljon enemmän. Ja aina kannattaa muistaa, että luultavasti tiedät jostain muusta asiasta enemmän kuin tuo toinen asiantuntija. Eri mieltäkin saa olla, loppujen lopuksi samaa mieltä olevien välillä keskustelu on aika pian antanut kaiken antinsa.
Perustavaa laatua oleva mitääntekemättömyys saattaa johdattaa perimmäisten kysymysten äärelle, jotka taas saattavat avartaa maailmankatsomusta innovaatioita synnyttävälle tasolle. Elämän menossa on kyse rytmistä; välillä mennään kiihkeässä virrassa, välillä pitää olla aikaa tarkastella suvanteita. Moni ei ole vielä oikein sisäistänyt alussa siteerattujen herrojen ajatusta. Paineet jyskyttävät takaraivossa: Nyt pitää kouluttautua! Nyt pitää hankkia töitä, luoda ura ja vielä menestyä! Iloisia uutisia töiden tekoa halajavalle: eläkeiät nousevat semmoista tahtia, ettei varttuneemman vaiheen joutilaisuutta tarvitse ihan ensihädässä pelätä.
Yrityselämässä innovaatiohakuisuus on jonkinlainen trendisana. Mitä jos innovaation tekisi omasta elämästään? Jokaiselle löytynee omien arvojen ja innostuksen mukainen työpaikka, jossa joka-aamuinen työhönlähtö ei tunnu kivireen vetämiseltä. Sopiva kokonaisuus rakentuu rytmistä; töitä ja ajanhukkaa sopivassa suhteessa yhdistelemällä ei luultavasti tarvita sydänkohtausta tai aivoverenvuotoa kirkastamaan omia tärkeimpiä asioitaan. Huolehtiminen lienee ajanviettotavoista joutavimpia, mutta sinnikkäästi vaan itsekin välillä hakkaan päätä seinään muiden kanssaihmisten kanssa rytmissä.
Älä kuitenkaan siirrä huomiseksi mitään, minkä voit kokonaan unohtaa (Tuntematon ajattelija). Tätä ohjetta opettelen noudattamaan ja kehotan kaikkia kanssavalmistuvia panikoinnin sijaan hengittelemään kevättä, kuuntelemaan ei-minkään-tekemisen mahdollisuuksia ja tarttumaan tilaisuuksiin täydellä sydämellään. Aikamoisen jännittävä elämä vielä edessä, mahtavaa!
