Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin YKO-hankkeen blogissa osoitteessa yko.savonia.fi. Meikäläinen kun tuntee asioita nykyään Savonia amk:n leivissä sekä YKO- että PIK-hankkeiden muodossa. Kirjoitan molempiin myös blogeja, joiden tarinoita silloin tällöin julkaisen myös täällä Viherpesun puolella... Kehitysasiat ovat niin mainion mielenkiintoisia, että tätä intoa jakaisi mielellään myös muille! Molempien hankkeiden blogeihin voivat kirjoittaa myös tiimimme muut jäsenet, mutta tunkua ei vielä ole ollut. Toistaiseksi siis hengentuotteeni saavat siellä herrastella keskenään :).
Auringon valo siivilöityy tuuheiden kuusien lomasta paljastaen aamun kosteudessa yhä viipyilevän usvan ja viulukonserttoaan surullisesti soittavan hyttysten armeijan. Aikainen aamu on hiljainen, täynnä lupauksia päivän mahdollisuuksista. Yksinäinen lintu nousee siivilleen ja rääkäisee närkästyneenä aamun rauhan rikkoutuessa. Kuokka on painava, mutta se iskeytyy suon kosteaan pintaan kerta toisensa jälkeen.
Mitähän Suomesta olisi tullut, jos Jussi olisi aikoinaan ollut vähän vähemmän sisukkaaseen luonteenpiirteeseen taipuvainen jässikkä? Olisiko suo lopulta vienyt voiton kuokasta ja melko päättäväisestä Jussista?
Oleellisten henkilöiden vahva tahtotila erottuu myös kansainvälistymistyössä prosessia eniten edistäväksi tekijäksi. Vaikka osaamista ei alkuun olisikaan, sitä löytyy tarvittaessa. Verkostoja on mahdollista rakentaa. Rahoitusta voi hakea. Kieltä oppii. Vaan jos konkreettista päätöstä ei ole tehty, tai johdon sitoutuminen päätöksen täytäntöön viemiseksi ontuu, loppuu lysti lyhyeen ennen kuin pääsee kunnolla alkamaankaan.
Kääntäen voidaan ajatella, että tahtotilan puutos on erittäin vahva kansainvälistymistä estävä tekijä. Osittain YKO-hankkeen osana on selvitetty syitä, jotka estävät kansainvälistymispyrkimyksiä. Valtion, kunnan, innovaatioasiamiesten ja liike-elämän kerman mielestä kasvuyritysten koon kasvu ja niiden kansainvälistyminen ovat elintärkeitä Suomen kilpailukyvyn ja menestyksen kohentumisen kannalta. Jatkuvaan kasvuun on pyrittävä! No, mikä sitten estää, kun huikeita ideoita on maakunnat täynnä ja pieniä yrityksiä Suomessa kyllä riittää!
Vaasan yliopistossa vuonna 1998 (Larimo, J. & Arola, M. 1998. Pk-yritysten vienti ja kansainvälistyminen. Kirjallisuusyhteenveto aihealueen tutkimuksista vuosilta 1976 - 1998. Vaasan yliopiston julkaisuja. Selvityksiä ja raportteja 37. Vaasa: Vaasan yliopisto.) kootun selvityksen mukaan kansainvälistymisstrategian puutos yleisesti heikentää prosessin edistymistä. IBAM-analyyseistä kootut tiedot tukevat edellä mainitun tutkimuksen tuloksia sillä erotuksella, että varsinkin markkinointiin ja viestintään liittyneet haasteet ovat jokseenkin muuttuneet kuluneiden vuosien aikana Internetin ja sosiaalisen median käytön lisääntyessä räjähdysmäisesti. Liiketoimintaosaamisen alueella erityisesti priorisoinnissa on kehittämisen varaa. Vastuuhenkilöiden nimeäminen ja marssijärjestyksen päättäminen auttavat muun strategisen työn jalkauttamisessa.
Markkinointiosaamisen puolella estäviksi tekijöiksi näyttävät muodostuvan segmentoinnin puutteellisuus sekä toimialan tuntemus kohdemaassa. Onko rakenne ja laajuus sama, entä miten viranomaisvelvoitteet vaikuttavat liiketoiminnan käynnistämiseen? Markkinointi ja myyntimateriaalin tulee olla käännettynä vähintään englanniksi, ja erittäin vahvasti suositeltuna myös suoraan kohdemaan kielelle. Asiakasosaamisen hallintaan liittyvät edellä jo mainitun segmentoinnin lisäksi kansainvälisen asiakastietokannan hallinta, tilausprosessin määrittely ja toimitusketjun hallinta (näissä tosin kehittämistä riittää monessa tapauksessa ihan kotimaisillakin markkinoilla).
Kun esiin nousseita kansainvälisyyden kehittymistä estäviä tekijöitä yhdistellään ja mietitään niille yhteisiä nimittäjiä, palataan yhä uudelleen esimiestyöhön ja sen haasteisiin. Kuten muissakin muutos- ja kehittämisprosesseissa normipäivistä puhumattakaan, myös kansainvälistymisessä tarvitaan erinomaista johtamista. Se luo tukevan pohjan hyllyvänkin suon pohjalle.
Edellä kerrottu tosin herättää ainakin minut miettimään, mitä on tapahtunut 13 vuodessa? Konsultit, nuo nykyajan palkkasoturit, ovat nostaneet euron poikineen tunnettuaan asioita ja kerrottuaan yrityksissä, mitä kummaa asian eteen pitää tehdä. Vaikka maailma muuttuu, niin esteet ja haasteet ovat näköjään pysyneet ennallaan. Ehkä joku tärkeä työryhmä jo onkin nimetty miettimään, miten kansainvälistymisprosessiin saadaan jatkuvuutta, ettei takapuoli edellä tarvitse lähteä kipuamaan puuhun kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.
Tuloksia odotellessa voidaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin J YKO-hankkeeseen mahtuu vielä mukaan, ja monet opiskelijat ovat syksyllä valmiina vastaamaan yritysyhteistyön haasteisiin ja turvaamaan osaamisen siirtymisen työelämään siirtyessään. On myös väläytelty maakuntiin sijoitettavaa kv-head hunter-toimintaa, joka voisi välittää yrityksille kansainvälistä osaamista kulloiseenkin tarpeeseen. Mitäpä mieltä olisitte siitä?
