Tässä postauksessa pohditaan, mitkä tavarat olisivat tärkeimpiä tiettyjen reunaehtojen vallitessa ja mikä on yrittäjyyden perimmäinen kysymys.
Aamun hesarista luin jutun Tavarataivas-dokumentin tehneestä Petri Luukkaisesta, joka laittoi kaiken omaisuuteensa varastoon ja aloitti tyhjältä pöydältä. Lyhykäisyydessään tarina meni niin, että tyyppi alkoi tarvita lisää tilaa, jotta selviäisi tavarapaljoutensa keskellä ja päätyi muutaman ajatuskatkelman jälkeen seisomaan alastomana asunnossaan keskellä yötä. Siinä sitten varmaan mietittiin, mitä tarvitsisin eniten. Ajatus oli, että vuoden ajan Luukkainen saisi hakea varastostaan yhden tavaran päivässä. Siinä sitten arvottaisiin tavaroiden tärkeysjärjestystä. Koko revohkasta tehtiin dokumentti, joka saa ensi-iltansa DocPoint-festivaaleilla 23.1. ja elokuvissa 1.2.13.
Aikalailla mielenkiintoista. Samaa asiaahan on pyöritelty hieman eri näkökulmista ennenkin. Joku rajoittaa ostamistaan (Colin Beavan, Ekovuosi Manhattanilla), joku luopuu omaisuudestaan (useasti joku tässä vaiheessa hyppää pois oravan pyörästä ja lähtee sukeltamaan Balille). Mielenkiintoiseksi Luukkaisen tarinasta tekee sen, että hän koittaa jatkaa normaalia elämää. HS.fi kyselee, mitkä 10 tavaraa sinä valitsisit ensimmäisenä?
Aloitin heti spekulaation ja asetin reunaehdot: Olisiko kesä vai talvi? Niiden osalta tulisi kaksi ihan erilaista listaa. Entä olisinko yksin, vai olisiko huolehdittavani alle 1-vuotias tytär ja kaksi koiraa, niin kuin nyt? Jaettaisiinko huolehdittavien tarvitsemat tavarat huoltajien kesken, vai laskettaisiinko ne omiksi kasoikseen? Oletus numero 1: on kesä ja oletus numero 2: huolehdittavana olen minä itse. Listani olisi seuraavanlainen:
1. Mekko (se yksi ja tietty, jossa on hihatkin)
2. Kasvovoide (tätä ilman ei kohta ole naamaa, jota kantaa mukana. Saisiko tähän valita toilettilaukun sisältöineen? Kyllä ripsiväri oikeastaan kuuluu tähän settiin myös.)
3. Läppäri (Yhteydenpitoon ja, työntekoon ja netinkäyttöön; arvoin pitkään puhelimen ja koneen välillä, mutta jos tarkoitus on jatkaa työntekoa, tarvitsen konetta)
4. Kengät
5. Alusvaatteet
6. Olkalaukku
7. Vihkisormus (Tunnesyistä. Tämä olisi listassa jo aiemmin, mikäli... no, ei enempää spekulaatiota.
8. Villatakki
9. Shampoo (Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun luomusaippuashampoolla on pesty niin hiukset, kroppa kuin vaatteetkin, terveisin nimim. hädässä keinot sallitaan)
10. Tämän jätän avoimeksi reilun viikon aikana tullutta force majeure-tilannetta varten.
Aika vaikeaa on valita. Kaikki tämä tavara ympärillä tuntuu äkkiä aikalailla paljolta. Luksukselta. Jäin pohtimaan pelkästään olohuoneen kaappien sisältöjä. Mihin tätä kaikkea tarvitaan?
Seuraavaksi ajatukset liukuivat siihen, mitä ei voi ottaa eikä antaa pois. Henkiseen pääomaan. Entä jos tavaran varastoinnin sijasta pitäisi aloittaa aivan alusta? Jos vaikka luonnonkatasrofi tai kesäharjoittelijan pikkumoka ydinpommityömaalla pistäisi reunaehdot uusiksi. Tai sitten nykyinen meno kyllästyttää, ja haluaa alkaa oman itsensä herraksi. Monella nimittäin tuntuu olevan haave yrittäjyydestä, mutta se tai tämä syy on tiellä. Päällimmäisenä on huoli siitä, että pitäisi keksiä ihan mielettömän hyvä bisnesidea. Seuraava kysymys voi auttaa alkuun:
Mitä sellaista toiset ihmiset tarvitsevat, jota sinä osaisit heille tarjota?
Jos ihmisen pitäisi aloittaa aivan alusta tai jos raha ei toimisikaan vaihdon välineenä, osaaminen nousisi arvoon arvaamattomaan. Nykyaikana moni työ on melko abstraktia, eikä oman tekemisen jälki välttämättä hahmotu selvästi. Kysymykseen omasta osaamisesta voi olla hankalaa vastata. Kuitenkin yllä esitettyyn kysymykseen kilpistyy elämässä moni asia; parinvalinta, hankinnat, työn saaminen tai yrittäjyys. Mitä sellaista sinä osaat, mitä muut eivät joko osaa, pysty tai viitsi itse tehdä?
Siitä vaan pohtimaan ja listaamaan vaikka 10 omaa ominaisuutta ja osaamista. Valitse näkökulma ja ala pyöritellä. Mitä sinulta ei saa otettua pois? Mitkä ovat vahvuutesi tässä betoniviidakon eloonjäämiskamppailussa?
