Tässä blogissa on ennenkin koettu elähdyttäviä hetkiä erinäisten kirjallisten tuotosten parissa. Monestihan väki tuppaa ajattelemaan, että sana on tosi vain, jos siitä on mustaa valkoisella. Onhan toki kirjoitetulla sanalla enemmän painoa (tässä tapauksessa asiakohtainen paino lienee viitisen sataa grammaa, joka kuulostaa huomattavasti painavammalta kuin puolisen kiloa). Luen paljon toisten hengentuotoksia, sekä painettuna että bitteinä. Ainahan on olemassa se huikea mahdollisuus, että omaan olemiseen ja ajatukseen tarttuu jotain matkaan. Jaettu ilo on moninkertainen, avaan
siis sanaisen arkkuni yhden melko perustavaa laatua olevan teoksen osalta.
Keskuskauppakamarin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan
organisaatioissa ymmärretään yhteiskuntavastuu tuotteiden ja palveluiden sekä
lakien ja normien noudattamisen kautta. Tutkimuksen mukaan päättäjät eivät
hahmota henkilöstön hyvinvointia vastuualueeseen kuuluvaksi. (Aaltonen, Luoma,
Rautiainen. 2004.)
Tapio Aaltonen, Mikko Luoma ja Raija Rautiainen kirjoittivat
vuonna 2004 kirjan Vastuullinen johtaminen, joka yhä vieläkin tuntuu olevan
kattava suomalainen perusteos aiheesta. Kirja käsittelee nimensä mukaisesti
yritysvastuuta johtamisen näkökulmasta. Edustettuina ovat kaikki yritysvastuun
perinteiset näkökulmat; sosiaalinen -, taloudellinen - ja ympäristövastuu. Akateemista otetta maustavat
filosofiseen taipuvat pohdinnat etiikasta ja moraalista yrityselämässä.
Kirjan
alussa määritellään yrityselämän faktat: yritys on olemassa, koska se on rahan
tekemisen väline. Raha taas on väline johonkin suurempaan hyvään: hyvinvointiin
tai vaikka onnellisuuteen. Idealististen organisaatioiden olemassaolo mainitaan
kuittaamalla niiden usein kadottavan taloudellisen realistisuudentajun, muutoin
vastuu on kirjoittajien mukaan yrityksille pääosin kilpailuetu.
Vastuukysymyksissäkin siis raha ratkaisee, mutta viis siitä; tärkeintä on, että
kestävä kehitys edistyy edes jollain tavoin. Alun jälkeen aiheen käsittelyn
pääpaino siirtyy vahvasti henkilöstöjohtamiseen. Teoriaa sekä tilanteita ja
käytänteitä avataan yritys- ja organisaatioesimerkkien avulla, jotka tuovatkin
lukijalle tartuntapintaa ja vertailukelpoisuutta oman elämän vastaaviin
kinkkisiin tilanteisiin.
Akateemisuus
puskee välillä läpi käytettävän termistön muodossa sekä vertailuna tehtyihin
tutkimuksiin ja katsauksiin aiheeseen liittyen. Suuremmalle lukijakunnalle
ystävällisemmäksi kirja on pyritty tekemään jättämällä lainausviitteet pois
kappaleiden lopusta; lähteistöä ja suositeltavaa kirjallisuutta kiinnostuneille
löytyy kuitenkin runsaasti kirjan lopusta.
2000-luvun
alussa kirja lienee ollut uraa uurtava, nyt asia tuntuu välillä jo moneen
kertaan pureskellulta. On kuitenkin niin, että tieto on vielä tälläkin hetkellä
hajallaan ei lähteissä, keskusteluissa ja tutkimuksissa. Tästä näkökulmasta
katsoen teos kokoaa paljon hyvää asiaa samojen kansien suojaan. Vastuullinen
johtaminen-kirjan asia ei ole vanhentunut, vaan on päinvastoin erittäin
ajankohtainen suurimmassa osassa organisaatioita. Asiasta kiinnostuneille kirja toimii
mainiosti, perustellen vastuullisuuden näkemyksiä ja antaen lukijalle
pohdittavaa oman toiminnan moraaliin liittyen.
Yritysvastuukin
lähtee aina yksilöstä ja hänen toiminnastaan. Yritys tai organisaatio ei voi
antaa ohjeistusta jokaiseen tilanteeseen, vaan toimintakulttuurin on
juurruttava jokaisen työntekijän selkäytimeen. Hyvät aikomukset ja raportoinnit
eivät tee muutosta, vaan toiminta jokaisessa yksittäisessä tilanteessa luo
kokonaisuuden.
Allekirjoitan
edellisen julistuksen ja uskallan suositella kirjaa lämpimästi kaikille hyvästä
ja vastuullisesta esimiestyöskentelystä ja vastuullisesta toimintatavasta
yleisesti kiinnostuneille. Mikäli sitä vastoin kaipaa konkreettisia ohjeita
yritysvastuun kasvattamiseen esimerkiksi ympäristötyön suhteen, siihen kirja ei
anna vastauksia. Lisätietoja edellä mainitusta kaipaava voi kääntyä
allekirjoittaneen puoleen tai käydä visiitillä osoitteessa talentree.fi.
