Painava(hko) sananen

Tässä blogissa on ennenkin koettu elähdyttäviä hetkiä erinäisten kirjallisten tuotosten parissa. Monestihan väki tuppaa ajattelemaan, että sana on tosi vain, jos siitä on mustaa valkoisella. Onhan toki kirjoitetulla sanalla enemmän painoa (tässä tapauksessa asiakohtainen paino lienee viitisen sataa grammaa, joka kuulostaa huomattavasti painavammalta kuin puolisen kiloa). Luen paljon toisten hengentuotoksia, sekä painettuna että bitteinä. Ainahan on olemassa se huikea mahdollisuus, että omaan olemiseen ja ajatukseen tarttuu jotain matkaan. Jaettu ilo on moninkertainen, avaan siis sanaisen arkkuni yhden melko perustavaa laatua olevan teoksen osalta.

Keskuskauppakamarin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan organisaatioissa ymmärretään yhteiskuntavastuu tuotteiden ja palveluiden sekä lakien ja normien noudattamisen kautta. Tutkimuksen mukaan päättäjät eivät hahmota henkilöstön hyvinvointia vastuualueeseen kuuluvaksi. (Aaltonen, Luoma, Rautiainen. 2004.)

Tapio Aaltonen, Mikko Luoma ja Raija Rautiainen kirjoittivat vuonna 2004 kirjan Vastuullinen johtaminen, joka yhä vieläkin tuntuu olevan kattava suomalainen perusteos aiheesta. Kirja käsittelee nimensä mukaisesti yritysvastuuta johtamisen näkökulmasta. Edustettuina ovat kaikki yritysvastuun perinteiset näkökulmat; sosiaalinen -, taloudellinen - ja ympäristövastuu. Akateemista otetta maustavat filosofiseen taipuvat pohdinnat etiikasta ja moraalista yrityselämässä.

Kirjan alussa määritellään yrityselämän faktat: yritys on olemassa, koska se on rahan tekemisen väline. Raha taas on väline johonkin suurempaan hyvään: hyvinvointiin tai vaikka onnellisuuteen. Idealististen organisaatioiden olemassaolo mainitaan kuittaamalla niiden usein kadottavan taloudellisen realistisuudentajun, muutoin vastuu on kirjoittajien mukaan yrityksille pääosin kilpailuetu. Vastuukysymyksissäkin siis raha ratkaisee, mutta viis siitä; tärkeintä on, että kestävä kehitys edistyy edes jollain tavoin. Alun jälkeen aiheen käsittelyn pääpaino siirtyy vahvasti henkilöstöjohtamiseen. Teoriaa sekä tilanteita ja käytänteitä avataan yritys- ja organisaatioesimerkkien avulla, jotka tuovatkin lukijalle tartuntapintaa ja vertailukelpoisuutta oman elämän vastaaviin kinkkisiin tilanteisiin.

Akateemisuus puskee välillä läpi käytettävän termistön muodossa sekä vertailuna tehtyihin tutkimuksiin ja katsauksiin aiheeseen liittyen. Suuremmalle lukijakunnalle ystävällisemmäksi kirja on pyritty tekemään jättämällä lainausviitteet pois kappaleiden lopusta; lähteistöä ja suositeltavaa kirjallisuutta kiinnostuneille löytyy kuitenkin runsaasti kirjan lopusta.

2000-luvun alussa kirja lienee ollut uraa uurtava, nyt asia tuntuu välillä jo moneen kertaan pureskellulta. On kuitenkin niin, että tieto on vielä tälläkin hetkellä hajallaan ei lähteissä, keskusteluissa ja tutkimuksissa. Tästä näkökulmasta katsoen teos kokoaa paljon hyvää asiaa samojen kansien suojaan. Vastuullinen johtaminen-kirjan asia ei ole vanhentunut, vaan on päinvastoin erittäin ajankohtainen suurimmassa osassa organisaatioita.  Asiasta kiinnostuneille kirja toimii mainiosti, perustellen vastuullisuuden näkemyksiä ja antaen lukijalle pohdittavaa oman toiminnan moraaliin liittyen.

Yritysvastuukin lähtee aina yksilöstä ja hänen toiminnastaan. Yritys tai organisaatio ei voi antaa ohjeistusta jokaiseen tilanteeseen, vaan toimintakulttuurin on juurruttava jokaisen työntekijän selkäytimeen. Hyvät aikomukset ja raportoinnit eivät tee muutosta, vaan toiminta jokaisessa yksittäisessä tilanteessa luo kokonaisuuden.

Allekirjoitan edellisen julistuksen ja uskallan suositella kirjaa lämpimästi kaikille hyvästä ja vastuullisesta esimiestyöskentelystä ja vastuullisesta toimintatavasta yleisesti kiinnostuneille. Mikäli sitä vastoin kaipaa konkreettisia ohjeita yritysvastuun kasvattamiseen esimerkiksi ympäristötyön suhteen, siihen kirja ei anna vastauksia. Lisätietoja edellä mainitusta kaipaava voi kääntyä allekirjoittaneen puoleen tai käydä visiitillä osoitteessa talentree.fi.