Kv-kiitorata

Viherpesua-haastattelusarja on käynnissä ja voi hyvin, mutta kesälomien vuoksi osaa haastetuista on vaikea tavoittaa. Haastatteluja onkin sovittu elokuun puolelle, jolloin asia saa taas uutta pontta. Haastattelusarja ei jatkune iäisyyksiin, sillä olen jo alkanut koota haastattelututkimuksen osasista yhteenvetoa ja koota esiin nousseita ajatuksia. Maailmahan ei silti ole valmis paikka, ja näkemykset sekä asenteet muuttuvat jatkuvasti. Niinpä myöhemminkin tulevat haastattelut ovat kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeitä. Toivoisin, että ne yllättäisivät minut. 

Olen siirtynyt varsinaiseen leipätyöhön Savonia ammattikorkeakoululle TKI-asiantuntijaksi. Varsinainen postini koskee kv-liiketoiminnan buustausta Pohjois-Savossa, mutta teen osittain myös kehitystyötä Pk-yritykset innovaatioilla kasvuun-hankkeessa. Ajatelkaa, mitä työtä! Pääsen ideoimaan, kehittämään ja innostumaan -ja vielä työn puitteissa! Mahtavaa! Oppimisvauhti on suuri, joka päivä tulee esiin uusia asioita, vinkkejä ja keskusteluita, joista sitten seuraavalla juoksulenkillä huomaa prosessoineensa havaintoja ja tiedonmurusia. Lisäksi saan työskennellä ehdottomien asiantuntijoiden kanssa sekä amk-tiimin, että varsinkin yrittäjien ja johtoryhmien taholta. 

On taas laitettava yksi rasti omaan haaveiden ja suunnitelmien to do-listaan, jonka päivitän kerran vuodessa. Jo joidenkin vuosien ajan listalla on ollut löytää työ, jossa pääsee innostumaan kehittämisestä ja työskentelemään kansainvälisten asioiden parissa. Check! Täytyy olla varovainen mitä toivoo, olen huomannut monesti. Jos sen kirjaa ylös tai sanoo ääneen, se mitä todennäköisemmin toteutuu. 

Joku siellä saattaa hymähtää, mutta ei se ole huuhaata eikä rakettitiedettä. Se on vain yksinkertaista strategian toteuttamista. Kun tiedostaa omat toiveensa ja tulevaisuuden kuva on selkeänä mielessä, alkaa päätöstilanteissa toimia vision toteutumista tukevalla tavalla myös alitajuisesti. Toimii yksilötasolla, toimii myös organisaatioissa hiukan eri vivahtein. Psykologian opiskelu ei liene turhaa yritysjohtajillekaan...

Bloggailen työn puitteissa molempien hankkeiden näkökulmista. Lisää YKO-hankkeesta löytyy tästä ja PIK-hankkeen blogiin voi tutustua tästä. Molemmat hankkeet ovat jo käynnistyneet, mutta mukaan mahtuu vielä. YKO-hankkeeseen mahtuu vielä elokuun loppupuoleen mennessä muutama yritys, PIK-hankkeeseen on aikaa ilmottautua enemmän!

Kantaako luottamusmies vastuun?

Pakkoporkkanat, kepin heilutus vai vihertävät pyykit narulla iloisesti tuulessa heiluen? Millä keinolla saadaan ympäristövastuu edes kestävälle tasolle? Osa haastatelluista on esittänyt koulutuksen vaikutusta asian edistämiseen, osa heittää palloa hallinnon suuntaan. Ottaako päättäjä kopin? Vihreällä on tuhansia sävyjä, sanotaan. Seuraava haastateltava lienee sieltä sinisemmästä päästä.

Kuopiolainen poliitikko Pekka Kantanen on mukana aiemmin haastatellun Marko Kieman haasteesta. Kantasella on kuuleman mukaan ideoita siitä, kuinka asioiden pitäisi olla. Katsotaan kuinka käy, ainakin Kantanen suostuu mukaan haastatteluun mielellään. Millä tolalla ympäristövastuuasiat ovat Kuopion päättävissä elimissä?

Kuopiossa on laadittu ilmastostrategia, joka osaltaan linjaa kaupungin päätöksentekoa. Kantasen tiedon mukaan Kuopiossa on käytössä ainutlaatuinen järjestelmä, jossa esitettävää asiaa valmistellut virkamies joutuu huomioimaan päätöksen vaikutukset ympäristöön ja merkitsemään ne joko positiivisiksi, neutraaleiksi tai negatiivisiksi. Järjestely on ollut käytössä muutaman vuoden, ja sen tarkoituksena on herättää sekä virkamiehiä että päätöksentekijöitä havaitsemaan muutosten vaikutukset ympäristöön laajemmalti. Päätöksentekosysteemi tukee siis ilmastostrategian toteuttamista. Kuten niin monessa muussakin asiassa, on tälläkin takilla kääntöpuolensa. Käytäntöön on totuttu jo niin, että sitä voi verrata smalltalkkiin, joka pienellä viäntämisellä alkaa nykyisin irrota savolaisenkin suusta.. Amerikkalaisella hau aar juun kysyjällä ei ole yleensä mitään mielenkiintoa keskustelukumppanin vointiin. Joka muuta luulee, on idealisti ja pian myös entinen keskustelukumppani.

Virkamies on siis todellisuudessa saattanut olla laiska merkatessaan ympäristövaikutukset neutraaleiksi. Asiaa valmistellut taho pääsee lopulta kuin koira veräjästä, jollei päättäjä viitsi ja muista haastaa virkamiestä: voisitko tarkentaa, minkä vuoksi ympäristövaikutukset ovat neutraaleja? Voisitko selittää tarkemmin? Kantanen mainitsee yhdeksi ympäristövaikutusten arvioinnin tehostamiskeinoksi päättäjien nohevoitumisen ja ryhtiliikkeen asian tiimoilta, itsensä mukaan lukien. Kyllä päättäjällä pitääkin olla mielenkiintoa päätöstensä välillisiä vaikutuksia kohtaan! Eikö se ole jo oletettava normitaso?

Poliitikko kun on, Kantanen muistuttaa kuitenkin, että päätöksenteossa kokonaisuus ratkaisee. Joskus on tehtävä esimerkiksi ilmastostrategian vastaisia päätöksiä, jos ne palvelevat suurempaa hyvää ja edistävät oleellisesti jotain muuta. Mutta silti, eikö strategian kanssa ristiin meneviä päätöksiäkin olisi hyvä tehdä tietäen todelliset riskit ja vaikutukset, mitä niiden tekemisestä mahdollisesti seuraa? Jäniksen sanotaan pistävän päänsä pensaaseen vaaran uhatessa ja toivovan parasta. Mutta kuinka käy hännän töpökälle?

Ruotsissa ympäristöasioissa ollaan Suomea ja Kuopiota edellä, Kantanen lämpenee. Kuopion kokoluokkaa olevassa vertailukaupungissa osa joukkoliikenteestä kulkee viemärimateriaalilla, eli vesilaitoksella kerätyllä kiintoaineella, josta saadaan mädätyksen avulla käyttökelpoista biokaasua polttoaineeksi. Kuopiossahan vastaava olisi mahdollista, mikäli kunnallisten Kuopion energian, vesilaitoksen ja Jätekukon toimintaa rukattaisiin uuteen uskoon ja tehokkaampaan malliin. Jos tuotetulla biokaasulla saataisiin kulkemaan edes suurin osa keskustan alueella pörräävistä busseista, ilmanlaatukin saataisiin luultavasti selvästi paremmalle tasolle. Keskustelun edetessä hyödyt vaikuttavat yhä ilmiselvemmiltä. Herää kysymys: miksi asian edistämiseksi ei ole tehty mitään?

Keskustan mylläkän yhteydessä ollaan kyllä tekemässä paljonkin, Kantanen muistuttaa. Keskustelemme alatorihankkeesta, kävelykeskustasta ja Kuopion energian hukkalämmöllä lämmitettävistä torin ympäristön kaduista, joiden ansiosta talven aikainen hiekoitustarve vähenee. Jos taas edellä mainitun kolmen suuren kunnallisen toimijan uudistuksesta puhutaan valtuustotasolla, alkaa huumorin heitto ja muutosvastarinta. Muutoshan on pelottavaa, eivätkä edes asiantuntijat aina nää kaikkia tilanteen suomia mahdollisuuksia. Muistatteko klassisen esimerkin, jonka mukaan maailmassa oli tarvetta korkeintaan viidelle tietokoneelle? Kaikki muut ajatukset olivat hulluutta, vastuuttomuutta ja käsittämätöntä paskaa! No, hulluuden ja nerouden välimaasto on heikohkosti tutkittua seutua… Ehkä nykypäivän touhua muistellaan vielä joskus hämmästellen ja hymyssä suin.