Pakkoporkkanat, kepin heilutus vai vihertävät pyykit narulla iloisesti tuulessa heiluen? Millä keinolla saadaan ympäristövastuu edes kestävälle tasolle? Osa haastatelluista on esittänyt koulutuksen vaikutusta asian edistämiseen, osa heittää palloa hallinnon suuntaan. Ottaako päättäjä kopin? Vihreällä on tuhansia sävyjä, sanotaan. Seuraava haastateltava lienee sieltä sinisemmästä päästä.
Kuopiolainen poliitikko Pekka Kantanen on mukana aiemmin haastatellun Marko Kieman haasteesta. Kantasella on kuuleman mukaan ideoita siitä, kuinka asioiden pitäisi olla. Katsotaan kuinka käy, ainakin Kantanen suostuu mukaan haastatteluun mielellään. Millä tolalla ympäristövastuuasiat ovat Kuopion päättävissä elimissä?
Kuopiossa on laadittu ilmastostrategia, joka osaltaan linjaa kaupungin päätöksentekoa. Kantasen tiedon mukaan Kuopiossa on käytössä ainutlaatuinen järjestelmä, jossa esitettävää asiaa valmistellut virkamies joutuu huomioimaan päätöksen vaikutukset ympäristöön ja merkitsemään ne joko positiivisiksi, neutraaleiksi tai negatiivisiksi. Järjestely on ollut käytössä muutaman vuoden, ja sen tarkoituksena on herättää sekä virkamiehiä että päätöksentekijöitä havaitsemaan muutosten vaikutukset ympäristöön laajemmalti. Päätöksentekosysteemi tukee siis ilmastostrategian toteuttamista. Kuten niin monessa muussakin asiassa, on tälläkin takilla kääntöpuolensa. Käytäntöön on totuttu jo niin, että sitä voi verrata smalltalkkiin, joka pienellä viäntämisellä alkaa nykyisin irrota savolaisenkin suusta.. Amerikkalaisella hau aar juun kysyjällä ei ole yleensä mitään mielenkiintoa keskustelukumppanin vointiin. Joka muuta luulee, on idealisti ja pian myös entinen keskustelukumppani.
Virkamies on siis todellisuudessa saattanut olla laiska merkatessaan ympäristövaikutukset neutraaleiksi. Asiaa valmistellut taho pääsee lopulta kuin koira veräjästä, jollei päättäjä viitsi ja muista haastaa virkamiestä: voisitko tarkentaa, minkä vuoksi ympäristövaikutukset ovat neutraaleja? Voisitko selittää tarkemmin? Kantanen mainitsee yhdeksi ympäristövaikutusten arvioinnin tehostamiskeinoksi päättäjien nohevoitumisen ja ryhtiliikkeen asian tiimoilta, itsensä mukaan lukien. Kyllä päättäjällä pitääkin olla mielenkiintoa päätöstensä välillisiä vaikutuksia kohtaan! Eikö se ole jo oletettava normitaso?
Poliitikko kun on, Kantanen muistuttaa kuitenkin, että päätöksenteossa kokonaisuus ratkaisee. Joskus on tehtävä esimerkiksi ilmastostrategian vastaisia päätöksiä, jos ne palvelevat suurempaa hyvää ja edistävät oleellisesti jotain muuta. Mutta silti, eikö strategian kanssa ristiin meneviä päätöksiäkin olisi hyvä tehdä tietäen todelliset riskit ja vaikutukset, mitä niiden tekemisestä mahdollisesti seuraa? Jäniksen sanotaan pistävän päänsä pensaaseen vaaran uhatessa ja toivovan parasta. Mutta kuinka käy hännän töpökälle?
Ruotsissa ympäristöasioissa ollaan Suomea ja Kuopiota edellä, Kantanen lämpenee. Kuopion kokoluokkaa olevassa vertailukaupungissa osa joukkoliikenteestä kulkee viemärimateriaalilla, eli vesilaitoksella kerätyllä kiintoaineella, josta saadaan mädätyksen avulla käyttökelpoista biokaasua polttoaineeksi. Kuopiossahan vastaava olisi mahdollista, mikäli kunnallisten Kuopion energian, vesilaitoksen ja Jätekukon toimintaa rukattaisiin uuteen uskoon ja tehokkaampaan malliin. Jos tuotetulla biokaasulla saataisiin kulkemaan edes suurin osa keskustan alueella pörräävistä busseista, ilmanlaatukin saataisiin luultavasti selvästi paremmalle tasolle. Keskustelun edetessä hyödyt vaikuttavat yhä ilmiselvemmiltä. Herää kysymys: miksi asian edistämiseksi ei ole tehty mitään?
Keskustan mylläkän yhteydessä ollaan kyllä tekemässä paljonkin, Kantanen muistuttaa. Keskustelemme alatorihankkeesta, kävelykeskustasta ja Kuopion energian hukkalämmöllä lämmitettävistä torin ympäristön kaduista, joiden ansiosta talven aikainen hiekoitustarve vähenee. Jos taas edellä mainitun kolmen suuren kunnallisen toimijan uudistuksesta puhutaan valtuustotasolla, alkaa huumorin heitto ja muutosvastarinta. Muutoshan on pelottavaa, eivätkä edes asiantuntijat aina nää kaikkia tilanteen suomia mahdollisuuksia. Muistatteko klassisen esimerkin, jonka mukaan maailmassa oli tarvetta korkeintaan viidelle tietokoneelle? Kaikki muut ajatukset olivat hulluutta, vastuuttomuutta ja käsittämätöntä paskaa! No, hulluuden ja nerouden välimaasto on heikohkosti tutkittua seutua… Ehkä nykypäivän touhua muistellaan vielä joskus hämmästellen ja hymyssä suin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti