Vastuullinen johtaminen

Minut pyydettiin pitämään koulutuspäivää aiheesta ”vastuullinen johtaminen”. Päivän kuvaus osallistujille (ja siis tehtävänanto minulle) oli seuraavanlainen:

Aiheen konkretisointi tutkinnon perusteista: mitä tarkoittaa omassa arkityössä, millä asioilla voi edistää kestävää kehitystä (pieniä arjen valintoja: kierrätys, lajittelu, hankinnat). Valintojen vaikutus prosesseihin, tietoisuus, valinnat ja päätökset suhteessa strategiaan.

Edellä mainitusta otsikosta huolimatta tehtävänanto kuulostaa minusta enemmän vastuullisuuden johtamiselta. Jälkimmäinen on enemmän omaa tonttiani, mutta ensin mainitustakin minulla lienee sananen sanottavana. Tai ainakin ajatus mietittävä.

Vastuullinen johtaminen on terminä haastava ja herättää mielessäni kysymyksen: mitä sitten on vastuuton johtaminen? (Varmaan sitä, mitä monet alaiset uskovat pomojensa harjoittavan joka tapauksessa, teki tämä niin tai näin...) Johtaja painii työssään monen tahon ristitulessa ja arki voi mennä tulipalojen sammutteluun. Stressaavassa tilanteessa ihminen toimii vaistonvaraisesti ja käyttää tilanteen ratkaisuun jo äidinmaidosta asti imemiään selviytymiskeinoja. Johtamista voi oppia elämällä, mutta kirjoista rohkeutta käytännön kohtaamisiin on vaikeaa ammentaa. Tiukassa tilanteessa käytössä ovat jo aiemmin opitut keinot.

Pysähdy hetki ja mieti. Kenen kaikuja sinun äänessäsi kuuluu? Onko äänessä ensimmäinen pomosi vuosien takaa? Reagoitko äitisi tai isäsi tavalla, vaikka olet mielessäsi vannonut tekeväsi toisin? Monet vanhemmat tunnistavat tapauksen perhe-elämästään. Sitä huomaa selvittävänsä taaperolleen sadatta kertaa, miksi pistorasiaan ei kannata työntää kieltä, identtisin äänenpainoin kuin oma vanhempansa aikoinaan. (EEEEIIIIIIIIII!!!!!!)

Vastuullinen johtaminen on ihmisten kohtaamista omana itsenään. Silloin esimiehen ja alaisen suhde perustuu rehellisyyteen ja avoimuuteen, todellisen kohtaamisen avulla voidaan luoda luottamuksellinen ilmapiiri, jossa jokainen voi olla aidosti oma itsensä, tehdä parhaansa ja uskaltaa kehittyä omalla polullaan eteenpäin. Vastuullinen johtaminen on asiajohtamista; otetaan asiat asioina. Asioiden ottamiseen vastaan sellaisenaan kuuluu todentaminen. Mittarointi, seuranta ja kehityksen systemaattisuus tuovatkin linkin vastuullisuuden johtamiseen ja laatutyöhön. 

Yritysvastuullisuuden kehittäminen yrityksessä on sitten ihan oma lukunsa. Tässäkin blogissa olen useampaankin otteeseen maininnut muutos- ja kehitystyöstä puhuttaessa, että ihmisethän siellä yrityksissä työskentelevät. Ihmiset ovat päätösten takana. ”Johto” ei päätä mitään, vaan siellä olevat ihmiset: Teijo Toimitusjohtaja, Hilla Henkilöstöihminen sekä Taru Talouspäällikkö. Sama toimii muuten toiseenkin suuntaan: ”tuotanto” ei ryppyile, vaan Petter on tuonut julki mielipiteensä liiasta työkuormasta. Maria taasen on keksinyt hienon tavan poistaa prosessista yksi ylimääräinen työvaihe, mutta on huolissaan työn riittävyydestä vastaisuudessa.

(Tunnistaako joku ajatuksen: pitää näyttää siltä, että töitä on yllin kyllin, jotta töitä olisi jatkossakin. Kyllä, olen ollut työpaikassa, jossa vakkarit kielsivät tekemästä tehokkaasti, jotta johto ei saa selville, että kyseiset työt tekisi oikeasti puolessa päivässä. Sanottakoon vielä, että syystä tai toisesta ko. yritys on jo tainnut nähdä parhaat päivänsä...) Kuunteleva ja läsnä oleva johtaja näkee syyt ”ryppyilyn” takana ja vastaa oikeaan kysymykseen, oikeaan huolen aiheeseen.