Kallion läpileikkaus

Teitä rakentaessa joudutaan usein tekemään läpileikkauksia kallioiden läpi, jotta tien linja saadaan pidettyä kohdillaan. Kiertely ei ole taloudellista eikä kustannustehokasta. Niinpä kutsuin itseni juttelemaan ympäristövastuuasioista Petteri Kallion kanssa, joka edustaa kattavaa läpileikkausta Kuopion tapahtumakentässä.

Kallio on monessa mukana. Parikin omaa yritystä antavat hänelle yrittäjän äänen, lisäksi hän on mukana monessa järjestössä, kehittämistyöryhmässä ja tapahtumissa. Omista yrityksistä Audiogravity Oy on musiikki- ja tapahtuma-alan yritys, kun taas Flowdiet Oy edistää ihmisten hyvinvointia ja terveellisiä elämäntapoja ehdottomin asiantuntijavoimin, muttei liian ryppyotsaisesti.

Kallio myöntää mieltävänsä ympäristövastuuasiat enemmän saastuttavien kontolle. Vähän lisää linjattuna mieleen tulee konkreettisia keinoja pienemmillekin yrityksille: jätteiden lajittelua, kierrätystä, hybridiautoja ja lähiruuan sekä luomun suosimista. Omissa yrityksissä nämä asiat ovat ns. perustolalla ilman, että niihin on sen enempää paneuduttu tai perehdytty. Toimialoista yleisimmin festarit ovat lähteneet kuulemma kivasti mukaan vihertalkoisiin, ja muusikot tuntuvat muutenkin kokeneen ympäristöherätyksen keskimääräistä voimakkaammin, kun taas ravitsemuspuolella ympäristöystävällisyys näkyy juuri lähellä tuotetun ja luomun suositteluna. Kallio tosin mainitsee ylipäätään Suomessa tuotetun olevan hänelle lähiruokaa. Maiden välillä näkyy Kallion mukaan ehdottomasti eroja: Suomen normitaso on muiden maiden luomua. Enpä kyllä ihmettelisi, itsekin ruoka- ja lisäainekeskustelua aktiivisesti seuranneena saa aina todeta, kuinka pientä kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Parvekeviljelmillä kun ei aivan omavaraisiksi ryhdytä, niin sitten ei auta muu, kuin tehdä parhaita mahdollisia valintoja vallitsevalla tietotasolla.

Ympäristöasioita ajatellessa Petteri Kallio kokee maailmantuskaa eläinasioiden kohdalla, ja voisikin kuvitella itsensä tekemään jotain konkreettista auttaakseen, kuten vetämään rantaan ajautuneita valaita takaisin meren syliin. Jokapäiväisessä elämässä Kallio ei mieti ympäristövalintoja aktiivisesti, mutta paljastuu aika perusvihreäksi; hän ei shoppaile vaan luottaa hankintoja tehdessään laatuun, hän ei omista autoa sekä kierrättää tarpeettomaksi jäänyttä omaisuutta.

Kallion suhtautuminen ympäristövastuuseen tuntuu heijastelevan myös hänen edustamansa näkökulman suhdetta asiaan. Lukemattomissa palavereissa istuneena Petteri Kallio voi kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei asia tule ikinä puheeksi. Korkeintaan luonto huomioidaan Kuopion seudun (ja Suomessa minkä tahansa seudun) supertärkeänä matkailuvalttina, jonne voi pöräyttää vaikka kelkkasafarille tai puksutella laivalla risteilemään. Ristiriitaista, eikö? Money talks, nature waks.

Mitäs varten kallion läpileikkausta tehdään, jollei tien linjaamista ajatellen? Keskustellaan siis, kuinka asian kehittämiseksi voisi tehdä jotain. Ympäristöystävällisyys ei koskaan tule itsessään olemaan ratkaiseva tekijä, Kallio lataa. Koulutuksella voisi pyrkiä vaikuttamaan ihmisten arvomaailmaan ja asenteisiin, jolloin työntekijöiden ja asiakkaiden henkilökohtaisen kiinnostuksen kasvaessa yritystenkin intressit asiaa kohtaa voisivat nousta uudelle tasolle. Jos yrityksiin mennään ajamaan sisään muutosta, pitää edetä hyödyt edellä ja rahan kiilto silmissä, kuten jo moneen otteeseen on todettu tämänkin haastattelusarjan aikana.

Kallio ottaa esimerkiksi ulkomaisten ketjujen luomutuotannon. Viherpesun määritteet alkavat tulla täyteen, kun jättiketjuliikkeen tehotuotantopellon laidasta on siipale omistettu luomulle. Ekslusiivisuudella luomulle saadaan huomattavasti tavanomaista parempi hinta. ”Organic” on hittiä monella alalla ja niin tätä päivää, että bisnekseen lähdetään helposti mukaan heikoimmillakin eväillä. Tietämätön kuluttaja ratkaisee menekin.

Kulutuksen aiheuttama ympäristökuorma onkin noussut viime aikoina mediaan maaseutu- ja kaupunkiasumisen ympäristökuormaa vertailleen tutkimuksen myötä. Kaupunkilaisten perisynniksi kulminoituu juuri kuluttaminen: ympäristövastuulliset valinnat kun ovat usein hinnakkaampia. Ekoajattelu koetaankin pitkälti hyvin toimeentulevien etuoikeudeksi, ja silti: aidoimmin ympäristöystävällisiä ovat ne, joilla ei ole senttiäkään ylimääräistä rahaa kulutettavaksi. Heidän ei koskaan tarvitse tehdä valintaa, heidän kulutuksensa on muutenkin minimaalista.

Päteekö sama myös yrityksiin? Kehitystyötä tehdään usein silloin, kun se taloudellisesti on mahdollista ja järkevää, tai jos näkyvillä on muutoksen avulla tavoitettavia hyötyjä. Huonossa tilanteessa keskitytään jokapäiväiseen tulipalon sammutukseen ja seuraavan laskun maksamiseen. Jos vapaaehtoisuus ei riitä tahtotilan saavuttamiseen, tarvitaanko pakkoa? Pitänee jatkaa tutkiskelua jonkun päättävää tahoa edustavan kanssa… Muuten tutkimus alkaa toistaa itseään, eikä tämän kiven läpäisyssä taida auttaa edes se kuuluisa sisu. 

Harpotaan Savosta maailmalle

Otin eilen osaa Savosta maailmalle -seminaari-iltapäivään, jossa käsiteltiin valovoimaisten puhujien (tai pitäisikö tarkentaa; puhujan) ja esimerkkien kautta yritysten kansainvälistymisen haasteita ja mahdollisuuksia. Seminaari järjestettiin upeassa Fagernäsin kartanon navetassa Kuopiossa. Varsinaisia lehmiä navetta tosin ei liene nähnyt ihan vähään aikaan.

Seminaarin ajatus ja alku olivat lupaavia ja täyttivät mielen odotuksilla. Tyylikäs ja vilpittömän oloinen Jaakko Selin juontajana yritti parhaansa ja onnistui tehtävässään hyvin. Valovoimainen Lisa Sounio on esiintyjänä mainio puhumattakaan hänen tyylikkyydestään, josta tuli mieleen italialainen bisnesnainen. Kerran aiemmin hänen kuulijana olleena esitys ei asiasisällöltään tuonut mitään uutta, jos vaikka näkökulmaa olikin hiukan viritetty puhtaasta brändäyksestä kansainvälisten ajatusten puolelle. Veikkaan, että ensikertalaisia kuulijoita yleisön seassa kuitenkin riitti, sen verran hyvin sanoma tuntui uppoavan ja kirjakauppa käyvän. Hmm, Sounio lienee parantaisensa lukenut (ja niille lukijoille, jotka eivät vielä Guru Parantaiseen ole tutustuneet, niin kyseessä on markkinoinnin uusista tuulista mesonnut, gurun maineeseen itsensä nostanut heppu, jolta on ilmestynyt liuta blogeja ja kirjoja, joista asiaan pääsee perehtymään paremmin. Täräkkä tyyppi, johon pääsee käsiksi alkajaisiksi myös tästä.

Sounion jälkeen ja iltapäivän edetessä innostukselle ja hurmokselle kävi sitten niin kuin sille kuuluisalle lehmän hännälle. Yritysesimerkkien puhujat olivat hyvin kokeneita, esimerkit mielenkiintoisia ja asiasisältö aiheeseen sopivaa. Mutta mutta… Voi harmauden perikuva soikoon! Suomalaisen perusinsinöörin tauti iski jälleen. Kysymys kuuluukin jälleen: kun puhuja on alansa ehdoton asiantuntija, ja osaamista on vaikka muille jakaa (mikä tietysti tässä tapauksessa oli tarkoituksenakin), niin kuinka sen asiansa onnistuisi myös esittämään kiinnostavasti, mukaansatempaavasti ja ehkä säilyttää myös hiukan pilkettä silmäkulmassa?

Jaakko Selinin kivojen pikkutarinoiden ja välispiikkien (ja juuri tällaista tarinointia olisi voinut kaivata itse puhujiltakin!) lisäksi iltapäivän piristeenä toimi ex-tempore toteutettu laulukoulu Maestra Finland Oy:n minuutin mittainen taukolaulu. Aiemmin puhe oli ollut hetkeen ja tilaisuuteen tarttumisesta. Juuri tällaisia pikairtiottoja tarvitaan enemmän!

Iltapäivän aikana puhuttiin kovasti siitä, miten Savossa on osaamista, jota kannattaisi viedä ulkomaille. Miten kansainvälisyys ei ole enää vain keskisuurien ja isojen yritysten juttu, vaan myös pienet yritykset voidaan saada samaan veneeseen. Oikein, mutta olisin kaivannut päivältä yritysesimerkkien lisäksi innostavia esityksiä kansainvälistymisen keinoista ja vaatimuksista! Koko päivänä ei mainittu sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia, ei juurikaan Suomen valttikortteja viennissä (paitsi Sounion lyhyesti mainitsemat design ja nature), ei Suomen hyvän ympäristövastuullisen maineen hyödyntämistä eikä myöskään sitä, ovatko globaalit markkinat aina oikea vaihtoehto vaikkapa pienelle yritykselle?

On hienoa, että Savossa näiden asioiden ympärille kehitetään uutta pöhinää. Ely-keskuksen juhlallisin menoin lanseeraama Kultainen kuikka -kansainvälistymiskilpailu on suuri harppaus maailmalle vievällä tiellä. Nähtäväksi jää, kuinka se käytännössä toimii. Oppivatko suomalaiset tämän projektin seurauksena ammentamaan pottuja ja porkkanoita muiden laarista?

Tuntuuko vastuulliselta?

Yhtenä keinona ympäristövastuun parantamiseen edeltävien haastateltujen taholta on esitetty koulutuksen tärkeyttä sekä koulutuksellisessa vaiheessa ylipäätään, mutta myös osana yrittäjäkulutusta. Hautomopalveluissa ympäristövastuuta ei vielä ole otettu yhdeksi osa-alueeksi, ja yrittäjäopintoja itsekin läpikäyneenä kokemukseni mukaan ei muissakaan yrittäjäkoulutuksissa asiaa juuri huomioida. Yliopiston Oili-hankkeen projektipäällikkö Mari Mykkänen toimii jatkuvassa kanssakäymisessä tuoreiden yrittäjien tai sellaisiksi aikovien kanssa. Lisäksi Mykkäsellä on omakohtaista kokemusta yrittäjyydestä. Päivän valon on viime aikoina nähnyt kaksikin eri yritystä, uusimpana Fengshuisuunnittelu TUNTU. Mitä Mari ajattelee ympäristövastuusta ja mitkä ovat keltanokkien polttavimmat puheenaiheet?

Ympäristövastuu niin kuluttajan kuin yrityksenkin näkökulmasta on esitettävä positiivisessa valossa, Mari Mykkänen selvittää. Hänelle itselleen ympäristön kunnioittaminen ja vaaliminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa on sisäänrakennettu toimintamalli jopa siinä määrin, että suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri tavalla toimivia kohtaan on pitänyt tietoisesti opetella. Sormi pystyssä saarnaaminen ei kuitenkaan toimi, sillä ihmiset eivät motivoidu toimimaan pelon alla. Hetkellisesti käyttäytymistä voi muuttaa pakon vuoksi, mutta kestävään käyttäytymisen muutokseen vaaditaan sisäistä motivaatiota niin yksittäiseltä henkilöltä kuin yritykseltä kokonaisuutenakin.

Yritysten muutosprosesseista puhuttaessa peräänkuulutetaan usein sitä paljon puhuttua johdon sitoutumista. Entä jos tässä tapauksessa johto olisi niin sitoutunut, kuin vain olla voi? Kuinka edetään, jotta ideologia etenee suorittavalle tasolle saakka? Mykkänen kertoo, että hän näkee strategian kokonaisuutena, joka ennen kaikkea pilkotaan pieniin osiin toteuttamista varten. Ympäristövastuun jalkauttamista varten Mykkänen toivoo, että kysymys ”mitä se voisi tarkoittaa meidän yrityksessämme?” tulisi kuulluksi. Kaikkien ei siis tarvitse tehdä asioita samalla tavalla, vaan ponnistaa omista lähtökohdistaan.

Pohjois-Savon ympäristövastuun tilasta Mykkänen on samoilla linjoilla, kuin muutkin haastateltavat: perässä tullaan muuhun maahan verrattuna. Suunta on jo oikea, mutta paljon olisi työn sarkaa. Miten Mykkänen sitten itse lähtisi liikkeelle? Ympäristövastuuasiat eivät totuuden nimessä ole ykkösenä aloittavan yrittäjän asialistalla, jollei ala suoraan liity ympäristöön. Projektipäällikön mukaan yrittäjäjärjestö voisi olla konkreettinen toimija ympäristövastuuajatuksen levittämiseen, sillä se saa paremmin koottua jo alkutaipaleensa ensi askeleet ottaneet yrittäjät, joilla toiminta on ehkä alkanut konkretisoitua itsellekin selvempään muotoon. Tässäkin kuitenkin alleviivataan positiivisen esimerkin voimaa: hyödyt edellä, innostavilla esimerkeillä ja potentiaalisen lisäarvon tarjoamisella päästään pidemmälle kuin syyllistämällä ja häpeäpuuhun lukitsemisen uhalla. Oili-hankkeen projektipäällikkö ottaa kuitenkin kopin nopeasti ja alkaa suunnitella, josko ympäristövastuun voisi ottaa näkökulmaksi yhteen ensi talven koulutusiltapäivään. Sitten vaan pohtimaan innostavia ja inspiroivia esimerkkejä ja tarjoamaan ympäristövastuullista lisäarvoa tulevaisuuden tähdille!

Mitä sitten tulee yrittäjyyden edistämisasiantuntijaan yrittäjänä? Onko tässä tapauksessa suutarin lapsella kenkiä? No, haastattelun perusteella kengät löytyvät ja ovat vieläpä hyvässä järjestyksessä! Fengshuisuunnittelu TUNTU pohjautuu ideologialtaan täysin luonnon ja ympäristön kiertokulun kunnioittamiseen. Uudistaminenkin pyritään tekemään vanhoja elementtejä hyödyntäen, enemmänkin kääntämällä tarkastelunäkökulma päälaelleen.

Mykkäsen asiakkaina ovat niin yksittäiset asiakkaat kuin yrityksetkin. Minulle tuli aivan yllätyksenä puun takaa, että esimerkiksi suurliikemies Donald Trump ja maailmanlaajuinen ketju McDonalds hyödyntävät bisnespaikkojensa valinnassa ja toimistojensa sisustuksessa fengshuiasiantuntijoita jopa siinä määrin, etteivät juuri mitään ratkaisuja teekään ennen kuin konsultti on suunnitelmansa tehnyt ja painavan sanansa (tai ehdotelmansa tehnyt). Fengshuilla voi kuuleman mukaan saadaan aikaan monenlaisia muutoksia elämässä tai liiketoiminnassa. Mykkänenkin tutustuu ensin kohteeseen ja asiakkaaseen, ennen kuin antaa perustellut ehdotuksensa ratkaisuille. Yrittäjä kertoo huomanneensa, että mitä enemmän ihmiset asiaan perehtyvät ja huomaavat edut, sitä vähemmän he haluavat tehdä mitään ilman, että fengshui on otettu huomioon. Miellyttävällä ja tasapainoisella ympäristöllä töissä ja kotona tuetaan energiaa ja ihmisten hyvinvointia lisäämällä tunnetusti löydetään uusia voimavaroja, työmotivaatiota ja edistetään työssä jaksamista.

Ihastuin aiheeseen kertoheitolla. Minusta on aina hirmuisen mielenkiintoista, että joku tekee jotain valtavirrasta poikkeavaa (ainakin minulle tämä oli aivan uutta tietoa!), mutta että tähän yritykseen vielä sisältyy kokonainen ideologia luonnon (sekä ihmisten ja eläinten) kunnioittamisesta. Herää kysymys, voiko maailma olla aivan hunningolla, jos seuraava ketju pitää paikkansa:

1.    Raha pyörittää maailmaa ja ympäristöteot ovat houkuttelevia vain, jos ne lisäävät bisnestä.

2.    Fengshuin ideologia lähtee luonnon kunnioittamisesta.

3.    Fengshuin avulla saadaan aikaan positiivisia muutoksia liiketoimintaan.

àFengshuin avulla liiketoimintaa voidaan edistää ympäristöä unohtamatta?

Ei oppi ojaan kaada, kuten sanotaan. Taas opimme lisää tarkastelunäkökantoja haastattelun seurauksena. Polkuja on monia, vaikka niillä monesti tähdätään suunnilleen samalla suunnalla häämöttäviin päämääriin. Nähdäkseen valoa tunnelin päässä eli jaksaakseen kehittyä kannattavasti jokaisen yrityksen pitää löytää oma polkunsa sinne päästääkseen. Matka voi olla mutkainen ja metsikköinen, mutta se ei saisi tuntua kivireen vetämiseltä. 

Vihertääkö rahapuu?

Ja nyt ei puhuta vanhoista satasen seteleistä, jotka tunnetusti eivät kasva puussa. Ympäristövastuun houkuttelevuudesta, pakollisuudesta ja kehittämisestä puhuttaessa päädytään näemmä jatkuvasti veisaamaan samaa virttä: raha ratkaisee. Mikä siis olisikaan tähän väliin otollisempi näkökulma Viherpesua -haastattelusarjaan, kuin sijoitusmaailma ja varainhoito. Raha pyörittää maailmaa, mikäs sitten pyörittää rahaa?

Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan vastuullisesti (inc. ympäristövastuu) hoidetut yritykset ovat sijoituskohteina halutumpia ja niillä menee yleisesti ottaen paremmin. Edelliseen johtopäätökseen taas johtaa väite, jonka mukaan ympäristöasiat huomioimalla turhat kustannukset vähenevät, jolloin kulurakenne tervehtyy ja jättää mahdollisuuksia tulopuolen kasvuun. Jos ajatusketju pitää paikkansa, on suorastaan ihme ja kumma, jolleivät sijoitusmarkkinat pyöri kilpaa ympäristövastuunsa kiitettävästi hoitaneiden yritysten ympärillä kuin mehiläiset pesässään.

Risto Gråsten eQ Varainhoito Oy:sta Kuopiosta suostui haastateltavaksi, vaikka yhtymäkohdat sijoitusmaailman ja ympäristövastuun välimaastossa alkuun tuntuivatkin etäisiltä. Aikamme juteltuamme rajapintaa alkoi kuin alkoikin löytyä.

Luin osana diplomityöni tutkimusta lehtijutun, jossa kerrottiin rapakon takaisesta Dow Jones sustainability indexistä. Indeksi on perustettu erityisesti huomioimaan vastuullisesti toimivat yritykset. Lisää vastuullisuusindeksistä voi lukea osoitteesta http://www.sustainability-index.com/. Suurella rahakujalla vastuullisuus on siis huomioitu jo vuodesta 1999. Miltä tilanne vaikuttaa Suomessa?

Risto Gråstenin mukaan vastuullisuus sijoitustoiminnassa on näkynyt vahvasti vasta noin neljän viimeisen vuoden aikana, jona aikana vastuullisuuskysymyksistä on alettu keskustella selvästi enenevissä määrin TOP- ja ehkä jopa HOT- aiheina. Ympäristövastuu on yksi osa keskustelua, mutta enemmänkin kiinnostavaa on yritysvastuullisuus yleensä: taloudellinen, yhteiskunnallinen ja viimeisenä myös ympäristövastuullisuus. Mitä ympäristövastuullisuus sitten on? Konkreettisia asioita, jokapäiväistä toimintaa… Risto Gråstenin mielestä ennen kaikkea toimintaa niin, että ympäristö kokonaisuutena, mukaan lukien rakennettu ympäristö, säilyy asuinkelpoisena ja elämiskelpoisena. Tämän vastuun kantajiksi pitää ajatella yhtäläisesti sekä yritykset että kuluttajatkin.

Rahoitusmaailmassa puhutaan kasvusta, BKT:sta ja uusista nousevista alueista. Uhkia ja riskejä tarkastellaan siinä missä mahdollisuuksiakin; nousevia aloja ja alueita pitää löytää, kuten myös perusteita niiden kasvulle tai tuholle. Maailmaa pitää ymmärtää, eikä intuitiota ja ”musta tuntuu”-tietoa hyväksytä. Analyysi on tiukkaa, numerot eivät valehtele (niiden tulkitsijasta sitten ei voikaan aina mennä takuuseen: kauneushan on pitkälti katsojan silmissä).

Gråsten ottaa erinomaiseksi selventäväksi esimerkiksi Kiinan, jossa nopeaan kasvuun on totuttu jopa siinä määrin, että taantumaksi luetaan sen luokan vuosittainen kasvu, joka saisi Jyrki Kataisen takomaan rintaansa röyheänä ja tanssimaan villisti pöydällä. Ympäristövastuun pohtiminen saa meidät kuitenkin pohtimaan kasvun rajoja. Onko ikuinen jyrkkä kasvu mahdollista? Mihin kasvu lopulta loppuu? Tulevatko syynä olemaan markkinoiden kyllästymisvaihe, kun kaikilla on jo kaikkea, vai meneekö tilanne niin pitkälle, ettei enää ole mistä tuottaa? Kiina on ääriesimerkki, mutta todellinen sekin. Eri mittakaavassa samaa pyrkimystä kasvuun on havaittavissa joka puolella, voimakkaasti niinkin lähellä kuin Itä-Euroopassa.

Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin kertoessani ympäristöjohtamisen kurssilla käydystä taistosta kalastusbisneksessä. Ahneus valtasi ympäristöihmisten mielen ja jokainen kiskoi merestä kalaa minkä irti sai. Lopulta ei ollut enää kalastettavaa ja kaikkien liiketoiminta romahti. Tarinan kokonaisuudessaan voi lukea tästä. ”Yli varojen käytön” ohella Gråsten näkee luonnonkatastrofien vaikutukset sijoittamistoimintaan. Japani ei ole viimeaikoina ollut ymmärrettävästä syystä halutuimpien sijoituskohteiden listalla. Riskit ovat nyt kaikkien mielissä ja kielissä. Entäs vähän ajan päästä?

Japanista keskustelu kääntyy takaisin ympäristöön sellaisena kuin se nykyisin on. Pohdimme energiapolitiikkaa, ydinvoimaa ja sähkön riemuisaa voittokulkua. Mitä tapahtuu itse kullekin, jos sähköä ei tulisikaan rasiasta totuttuun malliin? Onko energiahuolto Suomessakaan niin loppuun asti suunniteltu, etteikö kriisiä voisi sattua? Jos ruutu pimenee, loppuu työnteko siihen paikkaan, myöntää myös rahoitusalan ammattilainen. Maailmanlaajuisen energiakriisin sattuessa markkinat pysähtyvät, ruokahuolto pysähtyy… Yksistään öljyjohdannaiset vaikuttavat niin moneen alaan, että pelonsekaisella mielenkiinnolla voi jäädä odottamaan tulevaisuuden tapahtumia. Gråstenin havaintojen mukaan olemme siirtyneet manuaalitaloudesta uudelle tasolle, jossa tekniikka on elinehto. Mutta onko teknologian kehitys hallinnassa? Onko tekniikka nykyisin renki vai isäntä? Suosittelen lämpimästi asiasta kiinnostuneille luettavaksi Risto Isomäen fiktiivisen tieteisjännärin Sarasvatin hiekkaa.

Kun raha pyörittää maailmaa ja sijoittajat rahaa, tulee kehitystä hakea siis sijoittajiin vaikuttamalla. eQ Varainhoitokin on mukana vastuullisen sijoittamisen ohjelmassa, jossa asiakkaille pyritään jo valmiiksi tarjoamaan vastuunsa asiallisesti hoitaneita kohteita. Hyvä alku! Vastuullinen valinta pitääkin tehdä helpoksi ja kannattavaksi! Viherpesuun Risto Gråsten ei ole törmännyt aiemmin terminä eikä käytännössä, joskin hän tunnistaa idean markkinointiväen halusta hyötyä vastuullisuustrendistä. Rahoitusmaailmassakin huomataan, että suurissa yrityksissä (ympäristö)vastuuasiat on selvästi hoidettu jo paremmin, joskaan niissäkään ei mennä ympäristön etu edellä (Herää välikysymys: mitä tehdä, kun reippaasti yli 90 % suomalaisista yrityksistä kuitenkin on pieniä, jopa alle 1-5 henkeä työllistäviä yrityksiä? Seuraavaksi pitänee ottaa yhteyttä yrittäjäjärjestöön). Jos esimerkiksi lentäen tehtävistä reissuista siirrytään videoneuvotteluihin, on marssijärjestys hyötypuolella seuraava:

1.    säästyy rahaa 2. säästyy työntekijän työaikaa ja sen voi suunnata muuhun tuottavaan tekemiseen ja 3. on plussaa, että päästöt vähenevät ja siten ympäristö hyötyy.

Markkinointi-ihmisen pyörähtämisen jälkeen yhtiön Internet-sivuille ilmaantuukin selontekoa tähän malliin:

1.    Kannamme vastuumme ympäristöstä: siirryimme lentomatkustamisesta videoneuvotteluihin, ja CO2-päästömme vähenivät xx tn.

2.    Huolehdimme henkilökuntamme hyvinvoinnista! Ergonomiset videoneuvotteluvälineet säästävät henkilöstömme rasittavalta matkustamiselta ja he pääsevät yöksi perheidensä luo.

3.    (Toimitusjohtajan vuosikertomuksessa:) Tervehdytimme kulurakennettamme tehostamalla logistisia ratkaisujamme.

Ympäristövastuullisuuden problematiikaksi on tähän mennessä siis tunnistettu ja tunnustettu kannattavuus ja helppous. Aatteen palo ei näissä ympyröissä paljoa merkkaa. Marko Kiema aiemmassa haastattelussani totesi, että ”vaikean polun olet valinnut”. Ei tämä ehkä helpoin ole, myönnettäköön, mutta hykerryttävän mielenkiintoinen ainakin! Eipähän käy aika pitkäksi matkaa tehdessä.

Ympäristö maan perii

Kuopiossa ei voi puhua ympäristöasioista ilman, että Marko Kieman nimi tulee esiin. ENW Managementin yrittäjä onkin haastettu mukaan Viherpesun haastatteluun monen eri jututettavan taholta, joten samaan pöytään istuminen asian tiimoilta tuntuu tärkeältä ja hyödylliseltä. Kieman yritys ENW Management pitää päämajaansa Kuopiossa, vaikka suuri osa asiakkaista sijaitseekin ympäri Suomea. Päättäväistä kotiseutu-uskollisuutta on onneksi muillakin alan toimijoilla, kuin allekirjoittaneella…

Ympäristöjohtamisen ammattilainen tunnistaa ympäristövastuullisuuden problematiikan. Asiantuntijakin ahdistuu valintojen vaikeuden edessä, puhumattakaan normikuluttajasta. Tietoa on saatavilla ehkä liikaakin, mutta sen vertailu on tehty miltei mahdottomaksi. Yritysten ympäristövastuuasioita tarkasteltaessa taas tullaan perimmäisten kysymysten äärelle: yritystoiminnan tulee olla kannattavaa ja kasvaa. Jos se on ympäristön kannalta kestävää, hyvä. Jos ei, niin ei sitä itkemään jäädä, kunhan lakisääteiset velvoitteet täytetään.

Kiema on maailmanmatkoillaan nähnyt paljon toisenlaistakin ympäristöasioiden hoitoa, kuin mihin Suomessa on totuttu. Suomessa jo hallinnolliset keinot määräävät tietyn tilan vastuiden hoidossa, joten pääasiallisesti monet asiat ovat täällä hyvin jo nyt, ainakin periaatteen tasolla. Maailmalla ympäristöasioita ajatellaan yhä enemmän osana bisneksen onnistumista. Usein käykin niin, että ulkomaiseen omistukseen siirtyneen yrityksen asiat pistetään toisella tapaa järjestykseen alta aikayksikön. Ikään kuin lopetetaan puuhastelu ja aletaan tehdä töitä sillä silmänräpäyksellä, kun puumerkit on saatu kauppakirjoihin. Ja yhtä-äkkiä huomataan, että kappas! Muutos oli kuin olikin mahdollista. Eroja on myös Suomen sisällä. Pääkaupunkiseudulla ympäristövastuuasian edut ymmärretään, ja päätös suuntaan tai toiseen ryhtymisestä tehdään heti. Savossa taas… no suattaahan se olla.

Marko Kiema puhuu omassakin työssään ajavansa ympäristövastuun asiaa enemmän asiakkaan tehokkuusajattelun kautta. Vaikka globalisoitumisesta on liiketoiminnan kannalta paljon hyvääkin havaittavissa, ympäristövaikutuksia kansainvälinen tavara- ja ihmisliikenne tuppaa kasvattamaan. Laatuajattelulla voidaan kuitenkin vaikuttaa moneen, niin tähänkin. Yksittäisen tuotteen ympäristövaikutukset vähenevät, kun sitä ei tarvitse rahdata huoltoon tai korjaukseen elinkaarensa aikana lukemattomia kertoja. Ja tämä on vain yksi osa-alue. Kyse on hyvin vahvasti johdon sitoutumisesta ja yrityksen sisäisestä toimintakulttuurista. Kuinka päätös viedään täytäntöön?

Kiema käyttää puhuessaan paljon esimerkkejä, joilla valaisee tarkoitustaan ja saa näkemään tehokkuusajattelussa suorat yhteydet myös vastuullisuuskysymyksiin. Kun asioita aikansa pyörittelee, päästään taas strategiatyöhön. Liiketoiminta on tehokasta, kun se toimii niin kuin alun perin on aiottukin. Ja kun liiketoiminta on laadukasta ja tehokasta, ei ylimääräisiä ympäristövaikutuksiakaan synny niin tuhottomasti.

Meitähän tietysti kiinnostaa, mitä nykyiselle ympäristövastuun kehittymiselle sitten voisi tehdä? Tunnistan itsessänikin tietyn skeptisyyden, jonka Kiemakin mainitsee aiheesta puhuttaessa. Esimerkkinä toimikoot talouden jo niin tutuksi tullut taantuma muutama vuosi sitten, ja tuoreempana keväiset eduskuntavaalit. Ympäristöasioista kannetaan huolta juuri niin kauan, kun kaikki menee hyvin. Kun sitten tulee kuumempia tulipaloja sammutettavaksi, vähäinenkin harrastelu unohtuu muitta mutkitta. Samaan päädyimme jo Talentree Oy:n Antin kanssa (ks. edellinen haastattelu) yritysten sisäisestä toiminnasta puhuttaessa, ja samaan johtaa polkumme hieman suuremmassa mittakaavassa Marko Kieman kanssa.

Ei kuitenkaan heitetä pyyhettä kehään! Kiema uskoo, että yritysten mielenkiinto ympäristövastuuaiheeseen saa lisäpontta kahdella eri tavalla tulevaisuudessa. Ensimmäinen on hallinnollinen pakko, jossa sekä kansainväliset että valtiolliset tahot ottavat päänsä pois puskasta ja alkavat tehdä päättäväisiä toimenpiteitä. Asiaa auttaa, jos ympäristövastuun kantamisesta tehdään yrityksille helppoa ja kannattavaa. Toinen on yksinkertaisesti seuraavan sukupolven kasvu. He tuovat mukanaan selkäytimeen kasvaneen syvemmän ymmärryksen ympäristövastuusta ja sen vaikutuksesta liiketoimintaan.

Voi siis ajatella, että vaikutamme tulevaisuuteen vaikuttamalla nykyisiin lapsiin, nuoriin ja opiskelijoihin sekä eritoten koulutukseen, jossa alasta riippumatta opetetaan uusi sukupolvi ottamaan ympäristöasiat huomioon. Poikkitieteellisyyttä peräänkuulutetaan jälleen!

Strategiatyön savumerkkejä

Tällä viikolla haastateltavana ympäristövastuuasioista on strategianäkökulmaa edustava Antti Haapakorva Talentree Oy:sta.

Vastuullisuus ja ympäristö korostuvat nykyaikana monen yrityksen arvopalkissa. Läpinäkyvyys, jolla arvo saadaan näkymään yrityksen toiminnassa aina asiakkaalle saakka, on kipupiste, jonka kehittämistä ei voi koskaan lopettaa. Ei ole kyse pelkästään viherpesusta, joka alkaa ainakin tämän blogin lukiojoille olla tuttu sana. Riskinä on yleistäen arvopesu, jossa puhutaan toista ja tehdään kolmatta.

Strategiaa jalkauttaessa painoarvo lasketaan tunnistetulle oikealle tekemiselle, jota voidaan mitata ja kehittää systemaattisesti, Antti Haapakorva painottaa.

Haapakorva on asiantuntija strategiatyössä laajemmin, mutta tämän kirjoitussarjan hengessä peilataan yleisiä lainalaisuuksia yksittäiseen strategian osaan, ympäristövastuuseen. Samat ongelmat, riskit ja lainalaisuudet tuntuvat pätevän jokaisella osa-alueella. Suurimmiksi ongelmiksi tunnistetaan kaunistelematta ajanpuute. Tarve kehitystyölle ja nykytilanteen kartoittamiselle kyllä tiedostetaan, mutta havainto jää yhdeksi rastiksi pitkällä To do-listalla, joka komeilee itse kunkin seinällä tai pöytälaatikossa. Lista vain kasvaa kasvamistaan, päivittäiset tulipalon sammuttamiset vievät ajan ja voimavarat. Voi myös olla, että kehitystarve tiedostetaan, mutta voi olla vaikeaa ymmärtää, mitä pitäisi tehdä paremmin. Innostuneen ja strategiahurmoksellisen palaverin jälkeen takki on tyhjä, eivätkä ajatukset siirry tekemiseksi asti. Ymmärryksen hetket jäävät lopulta tuprahdukseksi sammutetusta roihusta.

Aivan samat asiat on tunnistettu ympäristövastuuasioissa muuallakin. Suurin osa yritysjohtajista uskoo seuraavan vuosikymmenen tekevän muutoksen yritysten ympäristövastuun edistämiseen. Vihreistä toimintatavoista tulee normaaleja käytäntöjä vihreiden arvoverkkojen kasvaessa. Suurimmaksi haasteeksi ei suinkaan muodostu visioiden puute, vaan toimintojen muuttaminen käytännössä. Näistä tuloksista kertoo 29.4.2011 ilmestynyt Tietoviikko-lehti (kirjoittajana Pete Brusi, Xerox Oy:n TJ), joka pohjaa tietonsa viime vuonna tehtyyn kansainväliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa haastateltiin yli 700 toimitusjohtajaa, joista 93 % uskoo vihreyden vaikuttavan keskeisesti yrityksen menestykseen tulevaisuudessa.

Mitäpä tästä sanovat yritykset, jotka jättävät ympäristö- tai yhteiskuntavastuuasiat pois strategiatyönsä kehityskertomuksesta? Vihreyttä korostavien strategioiden ja toimenpiteiden käyttöönotto ei ole helppoa.  Olen huomannut omassa työssäni ja samaa kertoo Brusi Tietoviikon kirjoituksessaan, kuten myös strategiatyön ammattilainen Antti Haapakorva. Kaikki kuitenkin tunnustavat strategiatyön edut niin yleisesti kuin ympäristövastuuseenkin pureutumisen osalta. Monet yrittäjät saattavat kokea olevansa yhteiskunnallisesti vastuunkantajia jo siitä syystä, että he yrittävät ylipäätään ja mahdollisesti työllistävät ihmisiä. Tärkeää tämänkin, mutta vielä vastuullisempaa olisi kasvattaa yrityksestä vakaalla pohjalla seisova, mutta nykyajassa kiinni oleva kasvava menestys.

Miten strategiatyön ammattilaiset sitten itse linjaustaan hoitavat, tämähän meitä kiinnostaa! Onko suutarin lapsella tässä tapauksessa kenkiä? Kuopion Technopoliksen tiloissa sijaitsevassa toimistossa ainakin talenttipuut, menestyksen portaat ja To do-listat ovat näkyvästi seinillä (ja pahamaineisessa To do-listassakin tosin on jämäkästi tehdyksi ruksattuja kohtia ilahduttava määrä!).

Talentree Oy on sikäli alkutaipaleella, että yrityksen koko on vielä pieni. Tulevaisuuteen kuitenkin tähytään säännöllisesti ja kasvu sekä kehitystyö ovat jatkuvasti tavoitteena. Niiden eteen tehdään töitä päivittäin, ei vain strategiapäivinä. Ympäristövastuun osalta asiantuntijaorganisaatio on helpossa asemassa sinänsä, ettei suuren suuria ympäristövaikutuksia synny. Omaa vastuullisuutta parannetaan kuitenkin myös tarjoamalla asiakkaille erikseen vastuullisuus-näkökulmaa yhtenä strategiatyön osa-alueena, tulevaisuudessa ehkä jopa enemmän. Oman kasvun myötä ympäristövastuullisuus myös omassa toiminnassa luvataan ottaa huomioon normaalina toiminnan osana. No, aloituksen jälkeen on hyvä tukea prosessin edistymistä ja viestiä onnistumisesta eteenpäin. Muutosten ei tarvitse olla isoja, kunhan ne ovat konkreettisia. Jäämme odottamaan uutisia (ympäristö-) vastuullisesta kasvusta.

Antti Haapakorva on samaa mieltä ajatuksesta, jonka mukaan ympäristövastuullisuus pitäisi nykyisin ottaa normaaliksi osaksi toimintaa yrityksen perustamisesta lähtien. Yrityskoulutuksen lisäksi asiaa voisi käsitellä vaikka uusyrityskeskuksilla ja yrittäjäyhteisöissä. Liiketoimintasuunnitelmaan voisi päivittää kiinteäksi osaksi oman ”vastuullisuus”-osion, jonka myötä sitä olisi hyvä jatkuvasti kehittää osana systemaattista, jatkuvaa strategiatyötä yrityksen tulevaisuuden rakentamiseksi haluttuun, ja tutkimuksen mukaan kannattavaan, ympäristövastuulliseen suuntaan.

Kysymyksiä pukkaa -Kuopio Innovation

Kävin haastattelemassa ja juttelemassa Kuopio Innovationin Anneli Tuomaisen kanssa viime torstaina ympäristövastuuasioista. Kuopio Innovationhan on yksi ympäristöalan osaamiskeskuksista, ja siten erinomainen kohde pohdinnoissani ympäristövastuuasioiden olemassaolon ja kehittymisen saralla.

Nykyaikainen riskeistä suurin, eli Internetin jumiutuminen esti kuitenkin sananvapauden toteutumisen ennen vappujuhlimisia, joten ympäristövastuullisen aatteen palo pääsee leviämään Viherpesua-blogiin kirjoitetussa muodossa vasta tänään. Emme anna kuitenkaan viivästyksen haitata, asiahan ei tästä muukseen muutu.

Ympäristövastuu kiteytyy monen mielessä sekä perinteisiin energian ja jätteenkäsittelyyn, sekä siihen, miten yritys omassa toiminnassaan ympäristöarvoja toteuttaa. Anneli Tuomainen lisäsi listaan aiheellisesti cleantech:n käytön, joka eittämättä kuuluu listalle sellaisissa yrityksissä, missä puhtaan ja ympäristösäästävän teknologian käyttö on mahdollista.

KIO (eli Kuopio Innovation) on mukana monessa hankkeessa, ja vaikka sen osaamisalueisiin kuuluvatkin ympäristön lisäksi mm. hyvinvointi ja elintarvikeala, olin tässä juttutuokiossa kiinnostunut eniten ympäristövastuuasioista. Yhteistyötä tehdään kuulemma jonkin verran niin Kuopion kaupungin, yliopiston kuin AMK:nkin kanssa, mutta ei näemmä liikaa kuitenkaan. Tulevaisuuden strategialinjauksissa onkin mahdollista tehostaa yhteistyötä ja kehittää yhteisprojekteja entistä enemmän. Aidon ja hedelmällisen yhteistyön tuloksia tuskin kukaan voi kiistää, mutta on tietysti pidettävä huoli siitä, ettei yhteistyö ole pelkkää palavereissa istumista. Konkreettisia toimintoja on saatava aikaiseksi Kuopion alueen ympäristöosaamisen kasvattamiseksi ja kokoamiseksi, mikäli mielitään tehdä siitä yksi alueen osaamisen ja asiantuntijuuden keihäänkärjistä.

Kuopio Innovationin siipien suojassa toimii hautomo aloittaville yrityksille. Haudottavien kanssa käydään läpi asiantuntijan kanssa perustamiseen, kannattavuuteen ja ylipäätään toimivuuteen kuuluvia asioita. Itsekin olen Onnistamo Oy:n alkuvaiheessa käynyt hautomopalveluja hyödyntämässä, ja mielestäni ne ovat ehdottomasti hyödyllisiä. On aina rakentavaa, kun pääsee sparraamaan ideoitaan jonkun asiaa tuntevan tahon kanssa. On myös eteenpäin vievää, kun joku osaa kysyä oikeita kysymyksiä... Myös niitä kinkkisiä.

Kävi ilmi, että ympäristö- ja yritysvastuuasiat eivät kuulu hautomosuunnitelmaan lainkaan, jollei niitä erikseen pyydetä (eikä varmaan ole kamalasti pyydetty). Olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää, että aloittavassa yrityksessä totuttaisiin heti alusta asti huomioimaan ympäristövastuuasiat yhtenä normaalina toimintamallina. Totuttuja tapoja on aina hankalampi alkaa muuttamaan myöhemmin. Kuopio Innovation yhtenä ympäristöosaamiskeskuksena olisi nimenomaan oikea taho vaikuttamaan yrityksiin tässä varhaiskasvatusvaiheessa, kuten myös yhtä lailla muun elinkaaren aikana. Hyviä mahdollisuuksia ei pidä hukata, niihin pitää tarttua!

Onko nyt kuitenkin niin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä? Vaikka ympäristöosaamiskeskuksesta on puhe, ei kuulemma osaamiskeskuksilla ole omaa ympäristövastuuohjelmaa tai -ohjeistusta, joka näkyisi toimistolla työntekijöille tai yhteistyökumppaneille! Osaamista varmasti on asiaan liittyen enemmän, kuin keskiverrossa organisaatiossa, eikä toiminta ole tietenkään luonteeltaankaan mitä suurimmissa määrin maita ja mantuja pilaavaa, mutta silti! Myös osaamisintensiiviset yritykset voivat ottaa huomioon nämä asiat toiminnassaan, vieläpä vahvasti. Ensin omat asiat kuntoon, ja sitten opettamaan muita! Kyllä se homma siitä etenee.

Kuopio Innovation on yksi vahvoista toimijoista Kuopiossa, ja uusia tuulia lienee luvassa. Keväisen toimitusjohtajan vaihtumisen myötä strategiaa ja sen toimeenpanoa linjataan ahkerasti, ja ainakin haastateltavani oli toiveikkaana odottamassa uusia linjauksia. Onhan kaikkien osapuolien kannalta tehokkainta ja selkeintä, että Kuopion ympäristöosaamisen kehittämistä vetää asiastaan innostunut, luova, idearikas ja vahva osaaja! Jäämme seuraamaan tilannetta tiiviisti ja odottamaan tuloksia.

Seuraavana haastatteluvuorossa on Talentree Oy:n Antti Haapakorva, jonka kanssa juttelemme ympäristövastuusta strategisena näkökulmana.