Ja nyt ei puhuta vanhoista satasen seteleistä, jotka tunnetusti eivät kasva puussa. Ympäristövastuun houkuttelevuudesta, pakollisuudesta ja kehittämisestä puhuttaessa päädytään näemmä jatkuvasti veisaamaan samaa virttä: raha ratkaisee. Mikä siis olisikaan tähän väliin otollisempi näkökulma Viherpesua -haastattelusarjaan, kuin sijoitusmaailma ja varainhoito. Raha pyörittää maailmaa, mikäs sitten pyörittää rahaa?
Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan vastuullisesti (inc. ympäristövastuu) hoidetut yritykset ovat sijoituskohteina halutumpia ja niillä menee yleisesti ottaen paremmin. Edelliseen johtopäätökseen taas johtaa väite, jonka mukaan ympäristöasiat huomioimalla turhat kustannukset vähenevät, jolloin kulurakenne tervehtyy ja jättää mahdollisuuksia tulopuolen kasvuun. Jos ajatusketju pitää paikkansa, on suorastaan ihme ja kumma, jolleivät sijoitusmarkkinat pyöri kilpaa ympäristövastuunsa kiitettävästi hoitaneiden yritysten ympärillä kuin mehiläiset pesässään.
Risto Gråsten eQ Varainhoito Oy:sta Kuopiosta suostui haastateltavaksi, vaikka yhtymäkohdat sijoitusmaailman ja ympäristövastuun välimaastossa alkuun tuntuivatkin etäisiltä. Aikamme juteltuamme rajapintaa alkoi kuin alkoikin löytyä.
Luin osana diplomityöni tutkimusta lehtijutun, jossa kerrottiin rapakon takaisesta Dow Jones sustainability indexistä. Indeksi on perustettu erityisesti huomioimaan vastuullisesti toimivat yritykset. Lisää vastuullisuusindeksistä voi lukea osoitteesta http://www.sustainability-index.com/. Suurella rahakujalla vastuullisuus on siis huomioitu jo vuodesta 1999. Miltä tilanne vaikuttaa Suomessa?
Risto Gråstenin mukaan vastuullisuus sijoitustoiminnassa on näkynyt vahvasti vasta noin neljän viimeisen vuoden aikana, jona aikana vastuullisuuskysymyksistä on alettu keskustella selvästi enenevissä määrin TOP- ja ehkä jopa HOT- aiheina. Ympäristövastuu on yksi osa keskustelua, mutta enemmänkin kiinnostavaa on yritysvastuullisuus yleensä: taloudellinen, yhteiskunnallinen ja viimeisenä myös ympäristövastuullisuus. Mitä ympäristövastuullisuus sitten on? Konkreettisia asioita, jokapäiväistä toimintaa… Risto Gråstenin mielestä ennen kaikkea toimintaa niin, että ympäristö kokonaisuutena, mukaan lukien rakennettu ympäristö, säilyy asuinkelpoisena ja elämiskelpoisena. Tämän vastuun kantajiksi pitää ajatella yhtäläisesti sekä yritykset että kuluttajatkin.
Rahoitusmaailmassa puhutaan kasvusta, BKT:sta ja uusista nousevista alueista. Uhkia ja riskejä tarkastellaan siinä missä mahdollisuuksiakin; nousevia aloja ja alueita pitää löytää, kuten myös perusteita niiden kasvulle tai tuholle. Maailmaa pitää ymmärtää, eikä intuitiota ja ”musta tuntuu”-tietoa hyväksytä. Analyysi on tiukkaa, numerot eivät valehtele (niiden tulkitsijasta sitten ei voikaan aina mennä takuuseen: kauneushan on pitkälti katsojan silmissä).
Gråsten ottaa erinomaiseksi selventäväksi esimerkiksi Kiinan, jossa nopeaan kasvuun on totuttu jopa siinä määrin, että taantumaksi luetaan sen luokan vuosittainen kasvu, joka saisi Jyrki Kataisen takomaan rintaansa röyheänä ja tanssimaan villisti pöydällä. Ympäristövastuun pohtiminen saa meidät kuitenkin pohtimaan kasvun rajoja. Onko ikuinen jyrkkä kasvu mahdollista? Mihin kasvu lopulta loppuu? Tulevatko syynä olemaan markkinoiden kyllästymisvaihe, kun kaikilla on jo kaikkea, vai meneekö tilanne niin pitkälle, ettei enää ole mistä tuottaa? Kiina on ääriesimerkki, mutta todellinen sekin. Eri mittakaavassa samaa pyrkimystä kasvuun on havaittavissa joka puolella, voimakkaasti niinkin lähellä kuin Itä-Euroopassa.
Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin kertoessani ympäristöjohtamisen kurssilla käydystä taistosta kalastusbisneksessä. Ahneus valtasi ympäristöihmisten mielen ja jokainen kiskoi merestä kalaa minkä irti sai. Lopulta ei ollut enää kalastettavaa ja kaikkien liiketoiminta romahti. Tarinan kokonaisuudessaan voi lukea tästä. ”Yli varojen käytön” ohella Gråsten näkee luonnonkatastrofien vaikutukset sijoittamistoimintaan. Japani ei ole viimeaikoina ollut ymmärrettävästä syystä halutuimpien sijoituskohteiden listalla. Riskit ovat nyt kaikkien mielissä ja kielissä. Entäs vähän ajan päästä?
Japanista keskustelu kääntyy takaisin ympäristöön sellaisena kuin se nykyisin on. Pohdimme energiapolitiikkaa, ydinvoimaa ja sähkön riemuisaa voittokulkua. Mitä tapahtuu itse kullekin, jos sähköä ei tulisikaan rasiasta totuttuun malliin? Onko energiahuolto Suomessakaan niin loppuun asti suunniteltu, etteikö kriisiä voisi sattua? Jos ruutu pimenee, loppuu työnteko siihen paikkaan, myöntää myös rahoitusalan ammattilainen. Maailmanlaajuisen energiakriisin sattuessa markkinat pysähtyvät, ruokahuolto pysähtyy… Yksistään öljyjohdannaiset vaikuttavat niin moneen alaan, että pelonsekaisella mielenkiinnolla voi jäädä odottamaan tulevaisuuden tapahtumia. Gråstenin havaintojen mukaan olemme siirtyneet manuaalitaloudesta uudelle tasolle, jossa tekniikka on elinehto. Mutta onko teknologian kehitys hallinnassa? Onko tekniikka nykyisin renki vai isäntä? Suosittelen lämpimästi asiasta kiinnostuneille luettavaksi Risto Isomäen fiktiivisen tieteisjännärin Sarasvatin hiekkaa.
Kun raha pyörittää maailmaa ja sijoittajat rahaa, tulee kehitystä hakea siis sijoittajiin vaikuttamalla. eQ Varainhoitokin on mukana vastuullisen sijoittamisen ohjelmassa, jossa asiakkaille pyritään jo valmiiksi tarjoamaan vastuunsa asiallisesti hoitaneita kohteita. Hyvä alku! Vastuullinen valinta pitääkin tehdä helpoksi ja kannattavaksi! Viherpesuun Risto Gråsten ei ole törmännyt aiemmin terminä eikä käytännössä, joskin hän tunnistaa idean markkinointiväen halusta hyötyä vastuullisuustrendistä. Rahoitusmaailmassakin huomataan, että suurissa yrityksissä (ympäristö)vastuuasiat on selvästi hoidettu jo paremmin, joskaan niissäkään ei mennä ympäristön etu edellä (Herää välikysymys: mitä tehdä, kun reippaasti yli 90 % suomalaisista yrityksistä kuitenkin on pieniä, jopa alle 1-5 henkeä työllistäviä yrityksiä? Seuraavaksi pitänee ottaa yhteyttä yrittäjäjärjestöön). Jos esimerkiksi lentäen tehtävistä reissuista siirrytään videoneuvotteluihin, on marssijärjestys hyötypuolella seuraava:
1. säästyy rahaa 2. säästyy työntekijän työaikaa ja sen voi suunnata muuhun tuottavaan tekemiseen ja 3. on plussaa, että päästöt vähenevät ja siten ympäristö hyötyy.
Markkinointi-ihmisen pyörähtämisen jälkeen yhtiön Internet-sivuille ilmaantuukin selontekoa tähän malliin:
1. Kannamme vastuumme ympäristöstä: siirryimme lentomatkustamisesta videoneuvotteluihin, ja CO2-päästömme vähenivät xx tn.
2. Huolehdimme henkilökuntamme hyvinvoinnista! Ergonomiset videoneuvotteluvälineet säästävät henkilöstömme rasittavalta matkustamiselta ja he pääsevät yöksi perheidensä luo.
3. (Toimitusjohtajan vuosikertomuksessa:) Tervehdytimme kulurakennettamme tehostamalla logistisia ratkaisujamme.
Ympäristövastuullisuuden problematiikaksi on tähän mennessä siis tunnistettu ja tunnustettu kannattavuus ja helppous. Aatteen palo ei näissä ympyröissä paljoa merkkaa. Marko Kiema aiemmassa haastattelussani totesi, että ”vaikean polun olet valinnut”. Ei tämä ehkä helpoin ole, myönnettäköön, mutta hykerryttävän mielenkiintoinen ainakin! Eipähän käy aika pitkäksi matkaa tehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti